Yläaste loppui kesäkuussa 2005. Kävin isoskoulutusta ja olin yhdellä riparilla isosena sinä kesänä, mutta muistaakseni heinäkuun 17. päivä lensimme Porista Helsinkiin ja katselin koneen pikkuikkunasta kyyneleisin silmin kuinka kotimaani jäi yhä kauemmas ja kauemmas. Olin hyvästellyt kaikki ystäväni ja rakkaani. Olimme myyneet talomme, automme sohvapöytämme... ihan kaiken! Jäljellä 16,5 vuoden elämästä oli enää pari matkalaukullista tavaraa.
Löysimme muitakin rantoja kuin oma lähirantamme, Arrigunaga. eräänä päivänä ajelimme katsomaan muita lähirantoje ja löysimme Salvajen. Salvajen parkkipaikan lähellä oli pienenpieni baari jonka alakerrassa toimi surffikoulu. Sydämeni sykähti!! Olisiko mahdollista käydä surffikurssi?! Kyselimme ja etsimme netistä ja päädyimme 10 kerran kurssiin Salvajen rannalla!! Olin aina halunnut surffata!! Vihdoin elämä näytti iloisemmalta! Ensimmäisenä surffikertana valittiin lauta ja märkäpuku... ohjaaja vilkaisi minua nopeasti ja ojensi täsmälleen sopivan märkäpuvun ja laudan. Kummallista. Sitten rantaan! Minua seurasi kaksi koiraa, toinen oli labradorinnoutaja ja se kantoi keppiä innoissaan rantaan ja juoksi häntä heiluen ohitseni. Toinen oli joki nsekarotuinen hurtta jolla oli karhea, keskipitkä, vaalea karva.. se näytti aivan surffarilta XD se juoksi hetken edelläni ja jäi sitten odottamaan ja haukahti pari kertaa kuin hoputtaen minua! "Mitä siellä kuhnailet?! Vauhtia! Veteen siitä!!" :D Märkäpukua oli vaikea pukea.. kynnet menivät nurinpäin ja katkesivat.. kun oli nsaanut puvun taisteltua päälleni huomasi nettä kaikilla muilla oli vetoketju takana.. olin pukenut sen väärinpäin... ja uusiksi koko homma...
Kun kaikilla oli puvut oikeinpäin päällä, suuntasimme rantaan. Hetken verryteltyämme nilkkoja ja käsivarsia opettaja johdatti meidät veteen! Olin peloissani...! Hetikö vain aalloille?!?! Äiti ja isä katsoivat kauhuissaan rannalta kun marssin lauta kainalossa veteen. meidän piti uida kauemmas merelle missä aalloit saivat alkunsa. Se oli vaikeaa.. rantaan vyöryvät aallot yrittivät päättäväisesti estää pääsymme kauemmas merelle ja ajattelin että no ainakin aaltoja on eikä tarvitse olla tyhjänpanttina.... no kun pääsimme vihdoin uimaan tarpeeksi kauas merelle, meri oli peilityyni...!! Äkkiä näin ison aallon nousevan massasta ja opettajamme Rico (joka oli päätään minua lyhyempi, lainetukkainen ja keltasilmäinen hurmuri) huusi nimeäni ja osoitti aaltoa takanani "Arriva!!" hän huusi ja tajusin että nyt pitää uida. Makasin laudalla ja meloin hurjana ettei aalto pääsisi ohi! Meloin ja meloi ja meloin minkä käsistäni irti sain ja kun tunsin aallon olevan kohdallani nousin seisomaan laudalle...! Ja pläshhhh tipahdin veteen... kyyti oli kestänyt sellaiset 5 sekuntia mutta se oli mahtavaa!!
Jatkoin yrittämistä 2 tuntia jonka jälkeen olin aivan rättiväsynyt, olin pudonnut 100 kertaa, niellyt 10 litraa merivettä, ponnarini oli hiekassa ja merilevässä, jalkani olivat makaronia ja korvat täynnä vettä... mutta tunsin olevani voittaja!Opettaja sanoi että olin luonnonlahjakkuus ja olin ylpeä muutamasta aallosta joilla olin saanut ratsastettua...! Illalla sain kuulla että äitilla ja iskälläkin oli ollut jännittävä päivä... ranta oli nimittäin nakuranta ja he olivat saaneet ihailla rannalla makoilevia ja käveleviä....ömm.. henkilöitä jotka koittivat kovasti osua äitin kameran eteen aina kun äiti yritti kuvata minua....! xD
Koulu alkoi syyskuussa. Koulubussi haki minut parin korttelin päästä ja vei minut ylös vuorelle rakennukselle jonka kyljessä luki American School of Bilbao. Löysin oikean luokan ja istuin alas... vähitellen muut oppilaat tulivat sisään ja ihmettelivät kuka olin.. en ymmärtänyt sanaakaan, he puhuivat kaikki espanjaa... Sitten viereeni istui tyttö jolla oli pitkät mustat hiukset ja mustat silmät ja hän esitteli itsensä JiYoungiksi. Hän oli tullut kouluun vuosi sitten ja kertoi minulle miten koulussa toimitaan ja missä siellä on mitäkin. Vähitellen kaikki pääsivät yli vaiheen jossa minua vain tuijotettiin ja tulivat puhumaan. Pojat pelkäsivät enemmän mutta tytöt tulivat pian tutuiksi! Vihdoin sain uusia ystäviä!
Opettajat olivat mukavia! Luokkaamme ohjasi Dan. Hän oli kotoisin NewYorkista. Kun opettaja tuli luokkaan kukaan ei huomioinut häntä mitenkään, lopulta Carlos (luokkamme rastapää ja kapinallinen) kysyi opettajalta miten tämän kesä oli sujunut ja oliko hän nähnyt ranskalaista tyttöystäväänsä? Olin kauhuissani...!! Ei opettajalta saanut kysellä noin henkilökohtaisia asioita! Hämmästyksekseni Dan vastasi yhtä arkisesti ja kertoi mitä kaikkea oli lomallaan tehnyt... pikkuhiljaa totuin siihen että opettajia puhuteltiin etunimellä kuin ystäviä (jotkut opettajat olivat mss. tai mrs. tai mr. mutta useimmat olivat Dan, Sean, Sol...) Opiskelin Euroopan historiaa, taidehistoriaa, maailman historiaa, espanjaa 3xviikossa, liikuntaa ja matikkaa. JiYoung oli korviaan myöten rakastunut liikunnanopettajaamme Mr. Cornaineen... kun opettaja kävi nimilistaa läpi ja tuli JY:n kohdalle tämä huudahti ilahtuneena HERE!! Kun kaikki muut olivat vain nostaneet kätensä... xD
Koulu oli aika leppoisaa aikaa... vanhempani sanoivat, etteivät odota minulta mitään huippuarvsanoja, vaan koulu oli enemmänkin ajanvietettä. Minua odotti Suomessa paikka lukiossa ja ASB:n (American School of Bilbao) kurssit eivät käyneet yhteen lukioni kurssien kanssa. Kävin koulussa ystävien ja kokemusten takia. Ainoa mikä tuotti minulle tuskaa ja vaikeuksia oli matikka...! Se nyt ei ollut mitään uutta... mutta olin todella turhautunut kun en suomessakaan osannut matematiikkaa ja nyt jouduin todella tekemään töitä että pääsisin englanninkielisistä matikankursseista läpi..! Espanjaa opein nopeasti sillä sitä kuuli koko ajan telkkarista ja radiosta ja koulussa ja kaupungilla... se vain ikäänkuin tarttui! Tunnilla opin kieliopin ja elämässä sanastot ja sanonnat! Englannintaitoni kohenivat myös huimasti! Ensin pelotti puhua englantia natiivien ja paljon opiskelleiden kanssa, mutta lopulta rentouduin ja ajattelin, että he tietävät ettei engalnti ole äidinkieleni eivätkä siis oleta että puhuisin sitä täydellisesti, sitä paitsi suurin osa luokastamme oli espanjalaisia eivätkä hekään osanneet täydellistä englantia. Lisäksi tajusin että minun oli yksikertaisesti pakko uskaltaa avata suuni ja puhua enkkua koska se oli ainoa tapani kommunikoida kodin ulkopuolella!
JiYoung -parka oli joutunut aloittamaan aivan alusta, hän ei ollut osannut englantia eikä espanjaa kouluun tullessaan ja nyt puhui kiitettävästi kumpaakin. Hän opetti minulle muutaman sanan koreaa. Meistä tuli hyvät ystävät, sillä olimme molemmat ulkopuolisia luokkatovereidemme espanjankielisistä keskusteluista ja kaveripiireistä. Olimme hauska näky metrossa ja muualla kaupungilla, meitä molempia tuijotettiin kun kuljimme erikseen, hän oli aasialainen ja eksoottisen näköinen ja minä platinablondi, myöskin eksoottinen! Kun olimme yhdessä ihmisten silmät nauliutuivat kahteen niin erinäköiseen ystävykseen jotka eivät puhuneet espanjaa....!
